Taikakuun Hajamieli - virtuaalihevonen

28.02.2015: Neljäs varsominen - ensimmäinen tammavarsa!
27. päivä aamuyöllä Hamppu varsoi. Merkit tulevasta varsomisesta olivat selvät ja osasimme odottaa passissa tapahtumia. Tämä tuli olemaan tamman viimeinen varsominen ja tälle varsalle oli omat odotuksensa. Tammaa toivottiin ehdottomasti ja vieno toivomus oli siitä, että varsa perisi isänsä voikon värin. Kun varsominen oli lopulta ohi, josta Hamppu oli selvinnyt erinomaisesti itsenäisesti, painelin talliin nähdäkseni kunnolla millainen uusi tulokas siellä karsinassa oli. Varsomiskameran värimaailmaan kun en luottanut eikä siitä kyllä sukupuoltakaan mennä arvailemaan. Samantien oli selvää ettei tämä tulokas kyllä voikko ollut, vaan rautias niinkuin emänsä. Jotain kannatti kuitenkin toivoa ja odottaa, sillä nyt se tuli. Se ensimmäinen ja ainoa tammavarsa! Olin kyllä varsin haltioissani. Tästä sitten muu tallin väki, keksikin jo nimen aihiota, ja samantein tämä varsa nimettiinkin Haltiamieleksi. Varsa oli reipas ja yritteliäs, oli siis pystyssa varsin reippaasti syntymänsä jälkeen. Maitobaarille suunnisti päättäväisenä ja Hamppu oli samantein sama huolehtiva emä, kuin kaikilla aikaisemmillakin kerroilla. Päivän aikana jälkeiset irtosivat ilman poppakonsteja, jota siis vahdin lähes herkeämättä, mutta muuten tämä pari valjakko sai olla aikalailla keskenään. Seuraavaksi päiväksi olin kaavaillut lyhyttä ulkoilua, jotta varsan menoa oltaisiin päästy samantein katsomaan hieman laajemmassa mittakaavassa, mutta sääennuste päätti sitten valehdella oikein kunnolla ja koko päivän säätila olikin sitten aivan juuri päinvastainen mitä ennakkoon olin olettanut. Ensimmäinen ulkoilu saakin nyt sitten, olosuhteiden pakosta, lykkääntyä hamaan tulevaisuuteen.

10.08.2014: Rataestevalmennus - valmentajana mokkamasiina
alhippa talutti Hamppua keskihalkaisijalle ja nousi siitä selkään. Aiheena tänään oli sarjaesteet. Olin pystyttänyt keskihalkaisijalle muutaman pystyn. Ensin otettiin alkukäynnit ja tamma vaikutti varsin vireältä. Kun alkukäynnit oli otettu kumpaankin suuntaa, nostettiin ravi. Ratsukko ravaili hetken kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen otettiin hieman hyppyjä. Hampulla on tosi mahtava hyppytyyli, ilmava ja tarkka. Hyppyjen jälkeen käskin nostaa laukan. alhippa suoritti sarjan muutaman kerran laukassa ja nostin korkeutta 70cm. Hamppu hyppäsi tuonkin korkeuden siististi. Ratsukon suoritus parani joka hypyllä, joten päätin nostaa esteet 80cm. Tässä Hamppu rupesi kieltelemään. Hevonen ei suostunut hyppäämään sarjan b-osaa ja vaikka kuinka alhippa sitä yritti raipalla hyppyyttää, niin tamma ei suostunut hyppäämään. Yritettiin uutta lähestymistä ja tämä onnistui jo paremmin. Jouduimme kertaamaan sarjaa tällä korkeudella hetkisen eli noin 4 hyppyä, jonka jälkeen tamma suostui hyppäämään oikein tasokkaasti. Nostin esteet 90cm. Tässä ei tullut minkään näköistä ongelmaa. Otettiin näitä muutama hyppy ja päästin ratsukon välikäynneille, koska Hamppu oli hiukan väsynyt. Välikäyntejä otettiin 10min. Olin tuolla välillä nostanut esteet 100cm. alhippa nosti laukan ja suuntasi kohti a-osaa. Hyppy onnistui täydellisesti, samoin toinen ja kolmaskin. Kertailtiin näitä noin 5 hyppyä, jonka jälkeen oli aika ottaa loppuravit. Loppuraveissa tammasta jo huomasi, että se on tosi väsynyt. Pian ratsastaja laski käyntiin ja käpötteli rennosti loppukäynnit itsenäisesti.

29.02.2014: Kouluvalmennus - valmentajana Otterley
Hamppu vaikutti erittäin pirteältä ehkäpä pakkasilman vaikutuksesta, eikä tamma tuntunut malttavan pysyä paikallaan edes hetkeä, kun alhippa vielä kiristeli satulavyötä ja sovitti jalustimia jalkaansa. Vielä pitkin ohjin kävellessä meinasi mukaan livahtaa silloin tällöin pari raviaskelta, mutta alhippa sai pidettyä tamman hyvin kurissa. Muutaman käyntikierroksen jälkeen kehotin ratsukkoa aloittamaan verryttelyt kevyessä ravissa tehden samalla sekä ympyröitä että tempon vaihteluja. Kun ratsukko oli ravannut molempiin suuntiin, pyysin heitä tekemän vielä hetken aikaa pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Pysähdykset saivat Hampun hyvin kuulolle ja koko alkuverryttelyn ajan hieman kiireisen oloinen tamma rauhoittui kuuntelemaan tarkemmin alhipan apuja.

Päivän pääteemana olivat siirtymiset, jotka aloitettiin ensin käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Alhipan tehtävä oli tehdä siirtyminen aina kymmenen askeleen välein. Hampun tuli olla koko ajan kuulolla ja reagoida nopeasti alhipan apuihin. Nämä siirtymiset sujuivat ratsukolta hyvin, joten siirryimme käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin siirtymisiin. Hamppu kuumeni hieman tehtävästä ja pian laukkapätkät venähtivätkin turhan pitkäksi. Kun siirtyminen käyntiin muuttui hankalammaksi, siirtyi alhippa pidättämään pelkästään ohjalla, mikä sai Hampun hermostumaan vielä enemmän. Niinpä pyysin alhippaa vetämään syvään henkeä, rentoutumaan ja keskittymään jarruttamiseen lähinnä istunnalla. Tämä toimi ja ratsukko sai tehtyä muutaman erittäin onnistuneen ja kauniin siirtymisen.

Vielä ennen loppuverryttelyjä pyysin ratsukkoa menemään muutaman kerran lävistäjän keskilaukassa. Vaikka Hamppu olikin kuumunut siirtymisistä, kuunteli se hyvin alhippaa ja ratsukko esittikin muutaman näyttävän ja energisen, mutta kuitenkin hyvin hallussa olevan keskilaukkapätkän. Tämän jälkeen olikin aika loppuverryttelyjen, jotka tehtiin kevyessä ravissa kolmikaarisella kiemurauralla. Hamppu vaikuttaa hyvin energiseltä ja eteenpäinpyrkivältä tammalta, joka innostuu herkästi. Tamman kanssa on kuitenkin vauhdista huolimatta tärkeää muistaa pitää käsi kevyenä. Kaiken kaikkiaan ratsukon meno näytti kuitenkin miellyttävältä ja tasapainoiselta.

30.01.2014: Kolmas varsominen.
26. päivän aamuyön varhaisilla tunneilla Hamppu varsoi kolmannen kerran. Tämä varsa olikin alusta asti tilaustyönä tuotettu tulevan omistajansa omasta orista. Pieni jännitysmomentti tämän kantoajan ja varsomisen suhteen oli olemassa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, eli Hamppu suoritutui hyvin itse varsomisesta jota tälle yölle osattiin odottaa. Lopputulostin oli varsin mieleinen, eli orivarsa putkahti maailmaan, jota toivottiinkin. Soitin vasta aamun sarastaessa tilaaja-omistajalle yön tapahtumista ja ilmoittelin, että saa tulla katsomaan, kun sopii aikatauluihin. Ensimmäisen päivän aikana kaikki sujui kuten piti. Varsa oli varsin vilkas ja eloisa, Hamppu palautui varsomisesta varsin pikaista vauhtia ja jälkeiset putosivat itsekseen pois. Pari ensimmäistä varsomisen jälkeistä päivää olivat säiden suhteen todella huonoja, eli tämä parivaljakko sai olla kyllä visusti sisällä. Sitten pikku hiljaa alkoi säätkin lämpenemään ja suosimaan paremmin. Omistajakin pääsi paikalle sopivasti säiden parantuessa ja tässä tilanteessa olikin varsin sopivaa ottaa tamma ja varsa ensimmäiselle ulkoilulle. Hamppu oli selkeästi itse helpottunut ulkoilmaan pääsemisestä, vaikka olikin tarkkaavainen varsansa suhteen. Orivarsa oli alkuun hyvin jännittynyt ja suorastaan hieman pelokkaan oloinen. Emänsä rohkaisemana kuitenkin innostui liikkumaan rennommin ja reippaammin. Pienen tovin päästä orivarsa painelikin pukkilaukkaa pitkin laajaa tarhaa ja Hamppu sai aivan tosissaan juosta varsansa perässä. Omistajakin näytti olevan varsin tyytyväinen tilaustuotteeseensa ja sovimme, että meille sopii tulla koska tahansa kyläilemään ja katsomaan varsan kasvua. Vieroitukseen asti ori saakin olla meillä, mutta hyvin pian vieroituksen jälkeen tullaan siirtämään omistajansa orilaumaan kasvamaan.

08.12.2013: Maastoestevalmennus Bairdonissa
Alkuverryttelyn aikana Hamppu oli ensin alkuun tahmea ja sitten taas jopa hieman liiankin innokas. Tämä kaiketi johtui vieraanpaikan muutoksesta ja tyystin oudoista valmennustovereista hevosineen, jolloin tamma keskittyi ensin turhaan muihin ja pälyili mennessään. Sitten se muuttuikin päinvastaiseksi, että enään ei tuntunut tamma kiinnittävän mihinkään huomiota. Ei ratsastajaan, eli minuun, eikä kanssa valmennettavien hevosiin. Aikansa siinä sitten kuin pidätti, asetti ja taivuttelu alkoi ratsukon yhteysymmärrys toimi, juuri parahiksi ennen kuin lähdettiin hyppäämään.

Portaat esteenä, ei meille ollut tyystin uusi juttu, mutta sellainen joka hieman kaipaa kyllä harjoittelua. Hamppu on yleensä tämän tyylisissä esteissä hyvin vahva ja suorastaan turhankin innokas, joten rutiini ja rauhoittuminen lieneisi meille se oleellisin juttu. Ensin portaat ylös, joka alkuun sujui todella vauhdikkaasti kertaalleen ja jarru oli hivenen hukassa sitten ylöshyppyjen jälkeen. Pari seuraavaa yritystä olivatkin sitten huomattavasti parempia, vaikka tamma edelleen oli vahva. Hypyt kuitenkin olivat selkeästi maltillisempia ja ensimmäiselle portaalle ei tullut melkein tamman vakio tavaramerkkinä ollut ryntäystä. Ratsastaja selässä tunsi itsensä jo tässä vaiheessa pienoisena voittajana.

Seuraavaksi olivatkin tiedossa sitten portaat alas. Nämä ovat yleensäottaen hieman jännittävämmät, sillä tammalta ei aina tiedä mitä odottaa. Toisinaan Hamppu ottaa lähestymisen varmemmanpäälle ja hitaammassa temmossa, kun taas toisinaan tuntuu ajatusmaailma olevan "täysii vaan". Selässä sai siis olla reippaasti ennakoimassa tätä suuntaan. Ensimmäinen yritys onnistui kohtuullisesti, tamma oli maltillinen, mutta ratsastaja selkeästi hieman liikaa etukenossa, jolloin hyppyt ja alastulo ei ollut kovin kontrolloitua. Seuraavalla yrityksellä suoritus oli selkeästi edellistä vaihdikkaampi ja ratsastaja paremmin mukana, vaikka hieman päätä sitten jo tämä tempo kylmäsikin. Viimeisellä kerralla onnistuttiinkin nappiin, Hamppu pysyi sopivassa temmossa sekä eteni ennakkoluulottomasti ja ratsastaja selässä pysyi varsin hyvin tasapainossa antaen hevoselle tilaa liikkua.

Viimeisenä oli vuorossa bankettiharjoitukset, joka ensin suoritettiin vain ylös ja alas hyppyinä. Pahin energiapiikki Hampulta selkeästi oli kadonnut, sillä tämä tehtävä onnistui mitä mainiosti heti alusta alkaen. Pari kolme toistoa ja tämän jälkeen, pienen harkinnan suoritettuani, päätin tamman kanssa vielä kokeilla banketin päällä tukin hyppäämistä. Tämä ei ensimmäistä suoritusta katsellessa varmastikaan ollut fiksu idea, tamma ei ihan hahmottanut, että ollaan hyppäämässä tätä ja pistikin sitten loikan tukin sekä banketin reunan yli. Kuin ihmeen kaupalla pysyin selässä. Toisaalta, ehkä ihan hyvä, että tätä kokeiltiin, niin päästiin myös parilla uudella yrityksellä hieman hiomaan tätä estettä. Seuraavat lähestymiset teinkin suhteellisen kevyessä temmossa ja selkeä pidäte ennen tukkia ja pieni myötäys, jolla tamma ymmärsi astua vielä välissä alas ennen banketilta alashyppyä.

Varsin mieleinen valmennus oli ja tuli meille juuri sopivaan ajankohtaan. Hieman myös jälleen sai herätystä siitä mitä vielä pitää treenata ja kuinka perusteellisesti. Omalla tavallaan tämän tamman kanssa oli varsin hyvä, että ajoittain sai hieman odottaa toisten suorittaessa samoja tehtäviä, niin oli aikaa sekä Hampulla, että minulla aikaa hieman pohtia juuri tehtyä suoritusta sekä sitä miten sitä seuraavaan yritykseen voi parantaa. Loppuverryttely sujuikin varsin väsyneissä tunnelmissa, niin ratsun kuin ratsastajankin osalta, joten seuraavaksi voisi hieman painottaa elämäänsä jälleen kestävyysharjoitteluun.

Valmentajan kommentti: Menonne oli valmennuksen ajan varsin vaihtelevaa, eikä koskaan oikein tiennyt, millainen suoritus sieltä oli tulossa. Hamppu suhtautui menoon hyvin rennosti, alun hermoilun jälkeen jopa vähän liian rennosti, mutta toisaalta ainakin sait keskittyä sitten ihan ratsastamiseen, eikä tarvinnut miettiä kriisinhallintaa. Saitte monia hyviä suorituksia, ja kokemuksen kautta niitä alkaa sitten aina tulemaan enemmän kuin pieleen menneitä. Keskittymistä tehtävään vain ja paljon treeniä, niin hyvä tulee!

05.04.2013: Toinen varsominen.
3. päivän aamuyönä Hamppu varsoi toistamiseen. Edellisen tapaan varsominen oli varsin sutjakka, eikä siinä kauaa turpa tuhissut, kun varsa oli jo ulkona. Tämä on tilausvarsa, josta toivottiin oria, samasta yhdistelmästä kuin edellinen, joka olikin tehnyt vaikutuksen tähän tilaajaan. Siinä sitä sitten mentiin sormet ristissä tarkistamaan sukupuolta. Orivarsa! Samantein yksi kivi pois sydämeltä, tällä varsalla on siis jo koti. Tammavarsana tilanne olisikin sitten ollut toinen. Varsa oli virkeä ja melko nopeasti vakaasti jaloillaan. Ensimmäinen päivä sujui mainiosti varsan ollessa sopivan aktiivinen ja tamman voidessa hyvin jälkeisten lähdettyä irti. Säätkin suosivat ja tallin uusin tulokas pääsi jo heti syntymästään seuraavana päivänä ensimmäiselle ulkoilulleen isoon lähitarhaan. Meno oli aika hillittyä ja Hamppu itsekkin otti asian varsin varovaisesti ensimmäisellä kerralla. Seuraavana päivänä uudelleen ja meno olikin sitten jo aivan toista. Orivarsa oli suorastaan vauhdissa painellen pitkin tarhaa, tehden nopeita kurveja ja painellen pukkilaukkaa pitkin ja poikin. Hamppu sai tässä vaiheessa itsekin hieman jo enemmän liikuntaa pyrkiessään pysymään varsansa mukana menossa. Tuleva omistajakin saapui sopivasti tänään paikalle ja ehti nähdä orin menoa sekä meininkiä ollen varsin tyytyväinen pikkuvarsan olemukseen.

20.01.2013: Ensimmäinen varsominen.
15. päivänä juuri ennen keskiyötä Hamppu varsoi ensimmäistä kertaa. Itse varsominen sujui varsin vauhdikkaasti ja tamma selviytyi tehtävästä itsenäisesti. Pieni ihmetys oli kuitenkin havaittavissa Hampun ilmeestä tamman alkaessa katselemaan syntynyttä ruunikkoa orivarsaa. Hetken siinä töllisteltyä alkoi äidinvaistot heräämään ja tamma rupesikin hellästi nuolemaan varsaansa puhtaaksi sekä kannustamaan ylösnousemisessa. Pikku hiljaa varsa alkoi pyrkimään määrätietoisesti jaloilleen ja aikansa siinä taisteltua olisikin suhteellisen vakuuttavasti pitkien jalkojensa varassa. Ensimmäiset askeleet olivat varsin huteria, mutta kyllä niillä maitobaarille saakkaa pääsi sujuvasti. Selkeästi orilla oli varsin hyvä imurefleksi ja varsin nälkäinen näytti poika olevan. Hamppu tuntui nauttivan tästä elämänmuutoksestaan täysin siemauksi ja tarkkaili herkeämättä varsaansa. Ensimmäinen päivä sujui varsin rauhallisissa merkeissä jälkeisten pudotessa hyvin itsestään, orin ollessa hyvällä ruokahalulla ja molempien suoliston toimiessa normaalisti. Sen sijaan kylmä ulkosää hieman haittasi ulkoilun aloittamista. Tämä parivaljakko saikin olla melkein viikon päivät ensin sisällä, kunnes sää suosi sen verran, että toviksi uskalsi tamman ja varsan päästää ulos. Hamppu tuntui olevan helpottunut raittiista ilmasta ja käveli tyytyväisenä tarhassa. Ensin orivarsa pysyi tiukasti emänsä rinnalla, mutta rohkaistui hetken oltuaan tekemään ensin aivan lyhyitä tutkimusmatkoja hieman kauemman. Lopulta orivarsan ulkoilu päättyi melkoiseen rallaamiseen ja hepulointiin pitkin laajaa tarhaa. Uudet ulottuvuudet löytyivät, kun tilaa saatiin riittävästi ympärille. Jo näinkin varhaisessa vaiheessa uskallan sanoa, että tämä varsa jää kotiin, nyt kun niin onnekkaasti kävi, että on orivarsa ja näin ollen jatkaa varsin mielenkiintoista isälinjaansa. Katsotaan saataisiinko tästä tulevaisuuden kenttäpeli kasvattajansa alle.

20.11.2012: Kolmivuotias ratsunalku.
Hamppu on kääntynyt kolmivuotiaaksi ja on aika koulutuskuulumisten. Pikkuvarsasta lähtien käsittelyä on harjoiteltu erinäisiä määriä, ensin ihan vain totutellen ihmisten läsnäoloon ja jalkojen ylhäällä pitämiseen raspausta silmällä pitäen. Jo pikkuvarsana emänsä rinnalla Hamppu pääsi myös ensimmäisiin irtohypytyksiin. Vuotiaana tamma totutettiin kuolaimiin ja opetettiin ohjasajolle, jossa Hamppu osoittautukin olevan varsin nopea oppimaan ja mutkaton käsitellä. Avustajat saatiin jättää vähemmälle melko aikaisessa vaiheessa ja ohjasavut alkoivat olla tammalle tuttua kauraa jo hyvin pienin liikkeein varhaisessa vaiheessa. Pari vuotiaana tamma totutettiin satulaan jouksutusharjoitusten yhteydessä. Ensimmäiset kerrat satulan kanssa olivatkin varsin vauhdikkaita, mutta satula ja valtoimenaan heiluvat jalustimet on otettu lopulta vastaan varsin normaalin toimena. Nyt tamman kääntyessä kolmivuotiaaksi olemme päässeet aloittelemaan varsinaisia ratsuopin alkeita. Selässä on päästy käymään ensimmäisiä kertoja ja liikkumaan jo avustajan kanssa käynnissä. Ratsastajaan totuttaminen on Hampun kanssa melko simppeliä, hyväksyi ihmisen hyvin, eikä ollut äärimmäisen peloissaan vaikka toki ensimmäisellä kerralla hieman jännittynyt. Kerta kerralta tamma on ollut rennompi ja piakkoin tullaan varmasti pääsemään avustajasta jo eroon sekä itsenäisesti liikkumaan useammassa askellajissa. Ratsastuskerrat pidetään edelleen erittäin lyhyinä, mutta aina tamma tuntuu hieman jotain uutta oppivan ja suhtautuvan uteliaammin uusiin asioihin.